Heips kaikille!😊
Ennen kuin pääsen aloittamaan bloggailun varsinaisen raskausajan parissa, niin ajattelin, että olisi hyvä kertoa hieman ajasta ennen kuin tulin vihdoinkin raskaaksi. Ja ''vihdoinkin'' termi sopii tähän tilanteeseen oikein sopivasti, sillä ennen raskautumistani meillä oli mieheni kanssa takana jo puolitoista vuotta odotusta, pettymyksiä ja surua, eli aktiivista yrittämistä ilman toivottua lopputulosta, eli pienen ihmeen aikaansaamista. Vaikka tämä ei varmasti monista, jotka ovat kärsineet tai tuntevat ihmisiä, jotka ovat kärsineet vuosien lapsettomuudesta, niin itselleni tämä aika oli todella raskasta sekä henkisesti että fyysisesti.😢
Mutta aloitetaanpa ihan alusta, eli siitä, kun olimme tehneet päätöksen siitä, että nyt olisi hyvä hetki hankkia lapsi. Mieheni oli loppumetreillä opiskelujen kanssa, itse olin onnistunut saamaan luokanopettajan viran ja olimme löytäneet mukavan vuokrakaksion viihtyisältä ja lapsille sopivalta alueelta. Eli meillä oli koti, johon lapsi mahtuu kanssamme, minulla oli vakituinen työpaikka, eli taloudellinen tilanne oli hyvällä mallilla, ja mieheni oli juuri valmistumassa, eli lapsen syntymään mennessä, hänenkään ei tarvitsisi enää keskittyä opiskeluihin. Mutta tässä kohtaa suuret odotukset kohtasivat toisinaan niin kovin ikävän todellisuuden: lapsia ei niin vain hankitakaan.😕
Jätin ehkäisypillerit pois samaan aikaan, kun aloitimme yrittämisen. Olin niin iloinen ja omassa pienessä haavekuplassani vakuuttunut siitä, että varmasti tärppäisi ensimmäisellä kerralla, kun niin monilla muillakin oli lukemieni keskustelupalstatekstien perusteella onnistunut heti ensi yrittämällä. Ja olimmehan me molemmat mieheni kanssa nuoria ja terveitä, joten miksi se ei voisi muka tärpätä heti ensi yrittämällä? No, niin se ensimmäinen kierto kului, ja olin hankkinut hyvissä ajoin jo raskaustestejä valmiiksi, jotta voisin heti, kun menkat olisivat yhdenkin päivän myöhässä, tehdä testin ja saada iloisia uutisia.😊 Olivathan ne menkat sitten myöhässä päivän, ja oli ensimmäisen jännittävän testin aika. Mutta, kun testissä mainittu aika oli kulunut ja sitä kuuluisaa toista viivaa ei ilmestynytkään, niin tunsin todellisen pettymyksen tunteen ja taisin jopa hieman itkeäkin.😢
Mutta tästä tunnepurkauksesta sain kylläkin syyttää vain itseäni: olin omassa epärealistisessa haavemaailmassani vakuuttanut itseni uskomaan siihen, että tulisin takuuvarmasti raskaaksi heti ensimmäisellä kerralla pillereiden jättämisestä pois. Kun sitä oikeasti ajattelee, niin raskautuminen on niin monimutkainen ja sattumanvarainen asia, että todennäköisyydet tälle onnistumiselle olivat todellisuudessa todella pienet. Ensinnäkin ehkäisypillereiden pois jättäminen vaikuttaa niin paljon elimistön hormonitasapainoon ja voi saada kuukautiskierron menemään todella pitkäksikin aikaa niin sekaisin, että optimaalisinta ajankohtaa raskautumiselle on todella vaikea yrittää edes ennustaa. Ja sitten tulee yrittämisen ajoittamisen onnistuminen: päivä tai pari liian aikaisin tai liian myöhään, niin mahdollisuudet pienenevät heti. Ja, vaikka pupuilut onnistuisivat teknisesti, niin pääsevätkö kuitenkaan uimarit liikkeelle asti ja, jos pääsevät, niin selviävätkö ne maaliviivalle asti. Tämä lista voisi jatkua vielä pitkänkin aikaa, mutta tiivistettynä asiahan on tämä: raskaaksi tuleminen on täysin sattumankauppaa ja onni ei aina potkaise. Tämän, kun olisin takonut päähäni, niin olisin varmasti osannut suhtautua tämän kertaiseen ja tulevien kuukausien pettymyksiin ihan eri tavalla, enkä olisi ollut henkisesti niin vereslihalla ja masennuksen kourissa.😟
Ja monien kuukausin pettymyksiä meillä sitten olikin vielä luvassa. Kuten aiemmin mainitsin, pillereiden pois jättäminen voi laittaa kuukautiskierrot ihan sekaisin, ja minun kohdallani kävikin juuri näin. Kierrot saattoivat vaihdella n. 26 - 40 päivän välillä, kun ennen pillereiden jättämistä ne olivat olleet todella säännölliset. Ja tämähän tosiaan teki yrittämisen ajoittamisesta täyttä hakuammuntaa, sillä edes hankkimani ovulaatiotestit eivät antaneet minkäänlaista apua (eivät tainneet edes toimia😖), mikä loi meille molemmille paljon suorituspaineita, mikä vaikutti yleisesti molempien stressitasoon ja tätä kautta varmasti myös pupuilujen onnistumiseen. Muutamana ensimmäisenä kuukautena tein aina toiveikkaana testit, kun menkat olivat päivän tai pari myöhässä, mutta sitten päätin odottaa, kunnes päiviä olisi kulunut useampia. Mutta joka kerta vuodot sitten alkoivat ennen kuin pääsin testin tekemiseen asti. Kokeilin myös netistä lukemiani erilaisia kikkoja, joiden piti edesauttaa raskautumista, kuten greippimehun juominen sekä saunan ja kovemman liikunnan välttely hedelmällisipinä ajankohtina. Ja, kuten arvata saattaa, niillä ei ollut yhtikäs mitään vaikutuksia.😒
Ja voi, kuinka monet kerrat olin jo niin vakuuttunut siitä, että olisin raskaana kaikenmaailman oireiden perusteella, joita minulla ei ollut aiemmin kiertojen aikana ollut. Aina, kun rintoja hieman kivisti, niin heti toivo nosti päätään. Ja aina, kun ruoka ei meinannut maistua tai pieni etova olo yllätti, niin heti olin varma, että nyt oli tärpännyt. Tai, kun väsymys oli ''harvinaisen kova'', niin odotin näkeväni testissä sen toisen viivan kierron päätteeksi. Oireita oli mukamas vaikka minkälaisia, mutta raskaana en kuitenkaan vain ollut. Nämäkin suuret toiveet ja niitä seuranneet vielä suuremmat pettymykset olisi voitu välttää, jos en tyhmyyksissäni olisi jälleen käynyt aktiivisesti lukemassa keskustelupalstoja, joissa muut kertoivat omista oireiluistaan ennen positiivisen raskaustestin tekemistä. Tällä tavalla vain ruokin mieltäni harhaluuloilla, jotka sitten ilmenivät varmaan ihan omasta päästä keksittyinä oireina ja niiden ''varmoina'' tuntemisina. Tässä se taas nähtiin, kuten äitini aina tapaa sanoa: tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.😒
Lisäksi oli todella rankkaa yrittää purkaa näiden pettymysten tuomaa mielipahaa ja stressiä perhe- ja lähipiirissä, kun lähes kaikkien vakituinen kommentti aiheeseen oli jotain seuraavanlaista: ''Te olette vielä niin nuoria, eihän teillä mikään kiire vielä ole'', ''Kyllä se sieltä vielä tärppää, ei kannata yrittää liikaa'' tai ''Ei nyt mihinkään lapsettomuusklinikalle kannata vielä mennä, eihän tässä nyt vielä ole niin pitkä aika mennyt''. Joskus olisi todella tehnyt mieli päästää tunteet ilmoille ja kertoa heille suoraan, kuinka ikäviltä, tunteettomilta ja satuttavilta heidän todella välinpitämättömiltä kuulostavat kommenttinsa tuntuivat. Tällaisina hetkinä itse kaipaan myötätuntoa ja sitä, että tunteet ja puheet otetaan vakavasti, eikä vain laiteta kaikkea nuoruuden, liian yrittämisen tai ylireagoinnin piikkiin. Mitä väliä sillä on kärsiikö lapsettomuudesta alle kolmikymppisenä vai yli neljäkymppisenä, ihan yhtä inhottavalta, kurjalta ja masentavalta se tuntuu iästä riippumatta. Onneksi sain kuitenkin tukea parilta läheiseltä ystävältäni, heidän kanssaan pystyin puhumaan näistä asioista ja tuntemuksista ilman, että minun tarvitsi murehtia siitä, että minua ei oteta vakavasti.💖😍
Mutta kaikkein kurjinta omasta mielestäni oli se, kuinka henkisesti rankkaa tämä kuukausien yrittäminen ja epäonnistuminen oli minun ja mieheni parisuhteelle. Tuona aikana olimme molemmat paljon surullisempia ja masentuneempia, riitelimme paljon enemmän ja yleensäkin tilanne, että emme vieläkään tulisi saamaan niin kovin kauan toivottua ja kaivattua lasta oli todella rankkaa. Mutta olimme molemmat tietoisia siitä, kuinka paljon tämä oli alkanut vaikuttaa yhteiseen elämäämme, joten keskustelimme asiasta ja päädyimme seuraavaan ratkaisuun: tästä eteenpäin molemmat yritämme tietoisesti välttää turhaa stressiä ja yritämme jättää suorittamismielisen yrittämisen pois ja vain yrittää mennä rennolla meiningillä. Ja sitten, jos edelleenkään ei tärppäisi, niin menisimme keskustelemaan tilanteestamme lapsettomuusklinikalle, mikä oli vaihtoehtona, kun aktiivista yrittämistä ilman tuloksia oli alla vuosi. Tämän päätöksen jälkeen henkinen tilanteemme muuttuikin parempaan suuntaan, vaikka edelleenkään ei lasta kuulunut. Välissä tulikin muutakin ajateltavaa, kun ostimme ihka oman erillistalon ja remontoimme sitä noin kaksi kuukautta, minkä jälkeen sitten pääsimme viettämään ensimmäistä jouluamme ihan omassa kodissa.💕🎄
Joulun jälkeen, kun yrittämistä alkoi olla alla jo puolitoista vuotta päätimme, että olimme molemmat valmiita ja halukkaita menemään keskustelemaan tilanteestamme ammattilaisten kanssa. Koimme, että olisi paljon parempi selvittää hyvissä ajoin, että onko meillä jonkinlaisia biologisia haasteita tai esteitä lapsen saamiselle ja ylipäätänsäkin, mitä asiallemme voitaisiin tehdä, kuin jatkaa tätä jo niinkin kauan jatkunutta pettymysten sarjaa. Valitsimme sopivaksi ajankohdaksi hiihtoloman, jolloin kummankaan ei tarvitsisi keskittyä töihin samaan aikaan. Olin siis varannut hiihtolomaviikolle ajan gynekologille, minkä kautta toivoimme saavamme lähetteen lapsettomuusklinikalle.👍
Mutta sitten hiihtolomaa edeltäneillä parilla viikolla tunsin, että jotain oli tapahtunut. Kehossani ei tuntunut enää samalta kuin ennen, mutta en kuitenkaan osannut kuvailla, mikä tuntui erilaiselta. Ja, vaikka olinkin ennen havaitsemalla havainnut erilaisia alkuraskausoireita, niin tämä oli jotain ihan erilaista ja tällä kertaa jollain tavalla vain tiesin, että nyt varmaan oli tärpännyt. Suurella jännityksellä odotin, kuinka päivät kuluivat ilman, että kuukautisoireet alkoivat. Ehdin välissä kuitenkin jo luopua toiveikkuudestani, kun havaitsin ihan pientä rusehtavaa vuotoa yhden päivän ajan parilla vessakäynnillä. Mutta, kun vuoto ei enää jatkunut seuraavina päivinä, niin uskalsin sitten viikonloppuna loman alkamisen jälkeen tehdä aamulla testin. Jännittyneenä odotin, kun kännykän ajastin näytti ajankulua ja sitten suureksi ilokseni näin silmieni edessä, kuinka toinen viiva alkoi himmeänä muodostumaan testin pintaan. Tuntui kuin ilotulitusraketti olisi räjähtänyt sisälläni enkä voinut muuta kuin hyppiä, pomppia ja kiljua. En vain voinut uskoa sitä, että niin pitkän ajan yrittämisen jälkeen olisimme vihdoin saaneet aikaiseksi tuon niin kovin paljon toivotun pienen ihmeen. Kunhan siitä sitten hieman kykenin rauhoittumaan, niin nappasin toisen testin, ja kolmannen, ja sitten vielä neljännen, ja kun niihin kaikkiin muodostui tuo selkeän hailakka toinen viiva, annoin itseni nyt todellakin uskoa sen: meistä oli vihdoin tulossa vanhemmat, meille oli tulossa vauva!!!😍😍😍
Eli sain todeta monta kertaa, että raskaaksi tulemisen odotukset ja todellisuus ovat todellakin kaksi aivan täysin eri asiaa, mistä sainkin tärkeän opetuksen ennen tämän ensimmäisen raskautumisen onnistumista. Tämän pitkän vuodatuksen lopuksi haluaisin tähän loppuun vielä listata muutaman vinkin, jotka ainakin itse tulen varmasti muistamaan, kun olemme valmiita hankkimaan seuraavan lapsemme😉:
- Vaikka lapsen, varsinkin ensimmäisen, suunniteltu hankkiminen onkin aina todella riemukas ja toiveiden täyttämä tilanne, niin muista kuitenkin jo ajoissa valmistautua siihen, että raskautuminen ei välttämättä onnistu niin nopeasti kuin itse odottaa ja toivoo. Älä kuitenkaan myöskään anna mahdollisten pettymysten lannistaa, vaan säilytä toivonkipinä.😉💖
- Älä lue liikaa keskustelupalstoja tai netistä löytyviä muiden ihmisten kokemuksia ja vertaa itseäsi heidän tilanteisiinsa, sillä jokainen on yksilö, eikä mikään välttämättä tapahdu samalla tavalla kuin muilla on käynyt.😕
- Käy läpi tunteitasi sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa koet, että sinua todella kuunnellaan ja saat purkaa mielipahaasi turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä.😊
- Ole avoin pyytämään apua ammattilaisilta jo hyvissä ajoin: koskaan ei voi itse tietää syitä raskautumisen epäonnistumisen taustalla, vaan ne kannattaa olla valmis selvittämään, jos raskautuminen ei ota onnistuakseen pidempään aikaan.👍
- Yritä olla stressaamatta liikaa, äläkä annan raskaaksi yrittämisen nousta tärkeimmäksi tai jopa ainoaksi merkittäväksi asiaksi elämässäsi, vaan yritä kyetä myös ajattelemaan ja tekemään aivan muitakin asioita ja välttelemään ylimääräistä stressiä.😉
- Huolehdi parisuhteestasi ja muista, ettei tilanne kosketa vain sinua, vaan teitä molempia, joten muistakaa keskustella ja tehdä päätöksiä yhdessä.💕
Toivon todella kaikille, jotka raskautumista toivovat, että onni osuu kohdallenne ja saatte toivomanne pienen ihmeen!!!💖
Terkuin,
Isanna91😘
Kommentit
Lähetä kommentti